Avohoito kolmosen bee 20.8.2012 22:54 Juular Keskinen Kotimaa Avohoito kolmosen bee Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Juha Siltala 2004 ” ennen puhuttiin hoidosta ja hoidon tasosta. Asiat tuntuivat menevän eteenpäin. Nyt mietitään mistä otetaan pois. Tämä on niin onnettoman tempoilevaa” ” juuri kun hoitaja on saatu perehdytettyä, hänen työsuhteensa on lopetettava” ” täällä vuosikin on lyhyt aika sairaanhoitajan koulutukseen” ” ei tämä ole mikään kioski, johon voi ottaa keikkatyöntekijän päiväksi” ” mä olin vakituinen mutta lähes kaikki muut olivat sijaisia. Se jatkuva epävarmuus siitä, kuinka pitkään työkaverit saa jatkaa...” ” vanhusten syöttö on kuin liukuhihnatyötä” ” turkiseläimiä suojellaan kyllä, vanhuksia ei” ”potilasruuhka vain pahenee, mutta uusista viroista ei ole tietoakaan, onhan tämä hirveä tilanne” ” lastensairaalassa olosuhteet ovat muuttuneet hirveiksi” ”Lasten sairaanhoidosta on tehty sellaisia vähennyksiä joita ei voi kuvitella mahdollisiksi. 80- luvulla kutsumustyötä tehneet eivät voi tajuta mikä tilanne on nyt. Öisin vanhukset on täytynyt jättää oman onnensa nojaan, kun yksinasuvan turvapuhelin hälyttää. Erään kunnan 120 – paikkaisen vanhainkodin kolmen yöhoitajan vastuulle siirrettiin viereinen 48-paikkainen vanhusten palvelutalo, vaikka öisin ei ehditty hoitaa edes omiakaan, eikä toisen talon asukkaita eikä hoidon tarvetta tunnettu lainkaan.” Juha Siltalan kirja: - Työelämän huonontumisen lyhyt historia on täynnä empiiristä tutkimusta ja todistusaineistoa siitä, kuinka hoidon taso on laskenut alle minkään arvostelun ja tietysti myös työpaikkojen moraali ja työolot. Tosiasia on, että palvelutaloissa syödään potilaiden kanssa ja juodaan myös kahvit, ruokataukoja ei ole ! Vanhustenhoitoon jäi vain pieni väsyneiden ”luuserijoukko”, muut vaihtoivat alaa tai lähtivät ulkomaille. Virkoja ja toimia ei laitettu hakuun, kunnat kikkailivat sijaisuuksilla ja määräaikaisuuksilla. Koko vanhustenhoito säästettiin kuoliaaksi, kuoliaaksi säästettiin myös hoitohenkilökunta... ja nyt: Kotimaa: Suomeen saapuu syksyllä viitisenkymmentä sairaanhoitajaa työttömyyden koettelemasta Espanjasta. Hoitajien kielikoulutus alkoi Espanjassa toukokuussa. He suunnistavat töihin Satakuntaan, Kotkan ja Turun seuduille sekä Vaasaan. Kaikilla tulijoilla on sikäläinen nelivuotinen sairaanhoitajatutkinto ja hyvä englannin kielen taito, kertoo Bothnia Work -hankkeen projektipäällikkö Riitta Lehtisalo Vaasan työ- ja elinkeinotoimistosta. Rekrytointihankkeen syynä on etenkin Suomen hoitajapula, joka vaivaa varsinkin vanhustenhuoltoa. Espanjassa puolestaan etenkin nuorten työpaikat ovat kiven alla, ja sairaanhoitajille on ollut tarjolla lähinnä vain sijaisuuksia. Espanjalaisten rekrytointia alettiin valmistella eri alueiden virkamiesvoimin noin vuosi sitten. Hakemuksia tuli peräti 2 400. Valituille järjestetään Espanjassa 19 viikkoa kestävä koulutus, jonka aikana he oppivat suomen kieltä ja saavat tietoa Suomen terveydenhoitojärjestelmästä. Hoitajapulaa on paikattu aiemmin rekrytoimalla hoitajia muun muassa Filippiineiltä. He ovat työskennelleet pääkaupunkiseudulla. … että kyllä tämä on melko tempoilevaa ollut. Ja on edelleenkin. Suomessa ei ollut tarjolla sairaanhoitajille koulutusta vastaavaa työtä. Psykiatrisesta hoidosta en viitsi edes kirjoittaa enkä laittaa esimerkkejä – tarvittaessa niitä löytyy – eikä niissä ole juurikaan mitään hyvää kerrottavaa. ...en mä sua ammu] älä] pelkää ruskeakieli] raukka] globaalitalous sutkin vielä] haukkaa] sit murtuu mieli,] mielivallan armoilla kulkee] sunkin tiesi] kelasta] sossuun] työkkärin kautta] viitoittaa ne] sun tiesi] kohti hourulaa] käy matkas tää] paitsi ettei hourupäitä siellä nää] ne näet nyt] on siirretty] avohoitoon] ratikkaan] kolmosen bee] siellä ne ajelee]

Näytä Muokkaa "ihmisen tarina on jumalan tarina" 5.8.2012 13:48 Juular Keskinen

Kymmenen kirjaa vallasta ohjelmaan Olli Rehn oli valinnut ? Franz Kafkan Oikeusjutun. Kafkan oikeusjuttu hämmentää. Miksi sen nimi on oikeusjuttu, eikö se kerro elämästä ylimalkaan yleensä. Kuinka ihminen voi olla syyllinen ja eikö kysymys ole aina oikeusjutusta, siitä ei pääse eroon ja me kaikki joudumme lopulta tuomiolle. Elämä itsessään on elämänmittainen oikeusjuttu. Kaikki liittyy tuomioistuimeen ja ihmisinä olemme pohjiltamme samaa tähtiainesta – olemmeko? Onko tässä loppujen lopuksi kyse tarinasta, jossa etsitään hyväksyntää. Tarina hyväksynnän kaipuusta. Romaani on suggestiivinen, tappavan hauska analyysi byrokratiasta ja sen rattaissa pyörivästä kansalaisesta, jos osaa nähdä itsensä peilistä ja sen takaa. Eikö se ole kertomus ihmisten turvallisuuden kaipuusta ja toisaalta pelon tunteista rakentuneesta muodottomasta byrokratiasta, jonka tarkoitus jää hämärän peittoon ja karusellin päämääräksi on juuri edellä kuvaamani seikkojen vuoksi – turvallisuushakuisuus ja pelko - tuottaa lisää byrokratiaa. Viime kädessä ihminen hakee onnea ja itsensä hyväksyntää ja siinä pelissä on kaikki keinot sallittuja, jotka vievät kohti päämäärää olivatpa nämä miten hulluja tahansa – ovat absurditkin teot järkeviä, koska juuri sillä hetkellä käytettävissä olevien palikoiden määrä ei mahdollista muita tekoja. Kaipaamme onnellisuutta ja haluamme kuulua johonkin itseämme suurempaan. Haluamme olla osa elämäämme ja kyetä vaikuttamaan siinä niin, että saamme edes hiukan vapaata aluetta, jossa itsensä toteuttaminen mahdollistuu. Itsensä rakastaminen antaa mahdollisuuden rakastaa muita. Itserakkaus on toinen asia ja on lähinnä defensiivinen – minän puolustuksellinen keino Onnellinen ihminen kelpaa itselleen, hänen peilinsä ei vääristä eikä peilin takanakaan ole sellaisia mörköjä joita hän ei tuntisi omikseen. Monien taakkana on kalvava tunne kelpaamattomuudesta, aika kuluu yrityksistä päästä selville toisten odotuksista, jotta voisi tulla joksikin toisten silmissä. He etsivät oikeaa kaavaa tulla hyväksytyiksi itse itselleen – tulla onnellisiksi omana itsenään. Usko oikeaan tapaan toimia on suuri mutta ei ole salaisuuksia, se on se salaisuus. Salaisuudet ovat avoimia, jos niin halutaan ja osataan katsoa. Kaikki eivät koskaan kulje samassa paikassa samanlainen kartta kädessään mutta se ei estä subjektiivista onnen tunnetta. Eläimet ovat onnellisia niin kauan kuin ovat terveitä ja hyvin ravittuja. Miljonäärit ovat todennäköisesti yhtä onnellisia tai onnettomia kuin halvauspotilaat. Demokratiaa ja yhteistä onnea haetaan laeilla ja säädöksillä joiden tarkoitus lienee hyvä. On hyvä kuitenkin muistaa ja oivaltaa, että demokraattinen yhteiskuntajärjestys ei onnistu ellei ihmisellä ole vähimmässäkään määrin vapaata aluetta elämänpiirissään eksistentiaalisesta ahdistuksesta – olipa tämä missä tahansa tai tekipä mitä tahansa. Kukaan ei voi antaa parastaan pakosta. Tämä olisi hyvä muistaa huippusuoritusta odotettaessa. Lontoon kisoja katsellessani epäilen, että tämä lienee unohtunut, niin urheilijoilta kuin valmennettaviltakin. Pakosta ei lähde yksikään huippusuoritus – huippusuoritus ei ole enää tekemistä – vaan se on kuin toisessa ulottuvuudessa tapahtuvaa EI tekemistä. Pääministeri Katainen kannattaa tervehenkistä urheilua. Minäkin kannatan tervehenkistä urheilua vaikka sitä tervehenkisyyttä saa kohta alkaa sieltä urheilunviidakosta suurennuslasilla etsimään. Markina-kapitalismi ja kansallishurmos antaa kertoa, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Urheilu on sotaa. Onnellisissa ihmisissä on yhteisiä piirteitä. Heillä on kohtuulliset päämäärät, heitä ei kalva kateus, häpeä, syyllisyys, kyllästyneisyys, pelko. Onnelliset lämmittelevät käsiään elämän tulen ääressä, arvioivat itseään omilla mittapuillaan ei toisten. He eivät kurki naapuria orapihlaja-aidan yli eivätkä raivoisasti havittele tavaroita kokopäiväisesti – armoton hamstraaminen onkin joidenkin psykologien mukaan myrkkyä onnellisuudelle. Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, Jumala rakastaa ihmisen tarinoita ja tarinaa. Lopuksi totean Danten tapaan: ” vaikka uskoisitkin, että jotkut ihmiset ovat parempia kuin toiset, kysyn sinulta itseni ja kaikkien niiden nimissä, jotka olemme havainnet, ettei meillä ole eläisämme ollut yhtäkään täysin puhdasta vaikutinta: ”jos ihminen ei olekaan hyvä, niin miksi häntä pitäisi silti ylenkatsoa?”

Statiinit tappavat - taatelin tallaaja pihalla 1.8.2012 09:12 Juular Keskinen JAMA, lääkkeiden sivuvaikutukset, sundqvist, statiinit JAMA-lehdessä on julkaistu meta-analyysi lääkeaineiden vakavista sivuvaikutuksista ja niistä aiheutuneista ennenaikaisista kuolemista amerikkalaisten sairaalapotilaiden keskuudessa. Lazaroun et al. julkaisemassa tutkimuksessa todettiin, että 6.7% sairaalapotilaista sai vakavia sivuvaikutuksia eri lääkkeistä ja 0.32%:ssa sivuvaikutukset johtivat kuolemaan. Vuonna 1994 arvioitiin, että Amerikassa 2.216.000 sairaalapotilasta sai vakavia sivuvaikutuksia lääkkeistä ja 106000 potilasta kuoli niihin. Tilastojen valossa lääkkeiden aiheuttamat kuolemat olivat Amerikassa neljänneksi – kuudenneksi yleisin kuolinsyy. http://sundqvist.blogspot.fi/2011/10/kolesterolilaakityksen-haitat.html ( koko artikkeli ) Statiinien haittavaikutukset eivät rajoitu vain lihasvaivoihin. Juuri ilmestyneessä Lääketieteellisessä aikakausikirja Duodecimissa Käypä hoito- suosituksen laatineen ryhmän puheenjohtaja Matti Tikkanen (2011) kirjoittaa nyt: ”Primaaripreventiossa statiinihoidon hyöty arvioidaan henkilön sydän- ja verisuonisairauksien riskin perusteella. Toisessa vaakakupissa painaa nyt lihasvaivojen ja maksaentsyymiarvojen suurentumisen lisäksi uusi vaara, diabetes, jonka riski kasvaa statiiniannoksen myötä. Jos sydän- ja verisuonisairauksien riski arvioidaan merkittäväksi, valitaan statiinihoito, mutta käytetään mahdollisimman pientä annosta”. Artikkelissa arvioidaan, että jokaista 225 statiinihoidettua henkilöä kohti ilmenee yksi diabetestapaus. Yllä mainittujen artikkelien pohjalta voi arvioida, että vähintään 70 000 henkilöä maassamme kärsii statiinihoidon aiheuttamista lihasvaivoista. Samanaikaisesti lääkitys on aiheuttanut noin 3000 diabetestapausta. Maksavaurioiden määrää voidaan toistaiseksi vain arvuutella. Jäljelle joka tapauksessa jää vielä kysymys niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, joille on aiheutunut vamma tai sairaus useinkin täysin turhasta lääkityksestä. Kuka kantaa vastuun? Kuka korvaa aiheutuneen vahingon? http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=73 ( Lääkäri Antti Heikkilän blogista - alla) ”Tuhannet ihmiset Suomessa kärsivät kolesterolilääkkeiden (statiinit) haitoista. Osa heistä syö lääkkeitä haittavaikutuksiin, osa jättää terveyttä tukevan liikunnan lihasheikkouden ja kipujen vuoksi ja monet ovat joutuneet sairauslomalle. Asetuksessa lääkkeen määräämisestä (726/2003) sanotaan: ”Lääkkeen määrääjän on annettava potilaalle riittävät tiedot lääkkeen käyttötarkoituksesta ja käytöstä”. Se sisältää myös haitoista kertomisen. Lääkelain § 57 velvoittaa apteekkeja: ” Farmaseuttisen henkilökunnan neuvoilla ja opastuksella pyrittävä varmistumaan siitä, että lääkkeen käyttäjä on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä.” Miksi haitoista vaietaan? Kolesterolilääkkeiden aiheuttamista kuolemantapauksista on raportoitu jo 90-luvulla.” Statiinien käyttöön liittyy lihaskipuja ja -tauteja (myopatia, myalgiaa, myositis ja rhabdomyolysis eli sydänlihaksen rappeuma). Rhabdomyolysis on harvinainen komplikaatio, joka voi aiheuttaa munuaisten vajaatoiminnan, mikä voi olla kohtalokas. Tällaisissa tapauksissa tulisi harkita vaihtoehtoisia hoitokeinoja, kirjoittavat amerikkalaiset sydänlääkärit Kar ja Chockalingam (Department of Cardiology, Harry S Truman Memorial Veterans' Hospital; and Division of Cardiology, University of Missouri Hospital and Clinics, Columbia, MO). He käsittelevät kuvaavat potilaan, joka sai sydänlihaksen rappeuman kahdesta kolesterolilääkkeestä. Potilaalle kehittyi lisäksi munuaisten vajaatoiminta ja sydäninfarkti. Tällaista tapausta ei ole kuvattu ennen kirjallisuudessa. Rasvahäiriötä (kohonnutta kolesterolia ja triglyseridejä) voidaan hoitaa vaihtoehtoisilla tavoilla, niasiinilla (B3-vitamiini), omega-3-rasvahapoilla ja sappihappoja sitovilla lääkkeillä. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21192242 Vaihtoehtoisia hoitoja kohonneeseen kolesteroliin löytyy, kuten niin moneen muuhunkin vaivaan. Tutkimusmatkalle kannattaa lähteä avoimin mielin. Kysy apteekista tai lääkäriltäsi? Toistaiseksi vastaukset ovat olleet suorastaan kehnoja ja joskus ei kielivaikeuksien takia tule edes ymmärretyksi. Viimeaikaiset paljastukset lääketehtaista ja niiden markkinointikeinoista eivät anna kovin luotettavaa kuvaa. Tavallinen taatelin tallaaja tuntuu olevan melko pihalla yrittäessään selvitä terveys- ja sairausviidakossa. Kirjoitus ei neuvo tekemään mitään muutoksia kenenkään lääkitykseen tai hoitoon.