Työn mieli 29.9.2012 14:58 Juular Keskinen 6 kommenttia Markkinatalous toimii. Yhtiöittämisten myötä on puiteasiat nousseet kaikkein tärkeimmäksi ja itse oleellinen työ on menettänyt mielekkyytensä, jos sitä koskaan enää löytyy vaaditun tuloksen seasta. Tulosvastuu on lisännyt työtä – mutta vain työtä jolla on laskennallista tuottoa. Se raha mikä pitäisi käyttää oleelliseen ja varsinaiseen tehtävään menee – suunnitteluun – arviointiin – raportointiin – laskuttamiseen – hallinnon kuvioihin – kokouksiin. Eihän tuolta viidakosta enää kykene erottamaan sitä – mikä oli tehtävän anto ja kuinka se suoritetaan. Pallo on kadoksissa mutta niin on maalikin. Onko työn mieli myös kadoksissa? Minulle on ehkä selviämässä – miksi kaikki sosiaali- ja terveydenhuollossakin on niin kankeata ja miksi kukaan ei oikeasti "parane juoppoudestaan" ( tämä yhtenä esimerkkinä ),se ei ehkä ole tarkoituskaan vaan tarkoitus on, että raskassoutuiset laitokset pyörivät ja, että mitalin toinen puoli saa oikeutuksen hohteeseensa. Kuka tervejärkinen voi olla innovatiivisesti mukana tuollaisessa toiminnassa? Hoidettavan kannalta asialla on paljon merkitystä – subjektiivisesti on kysymys oman sairauden lieventymisestä tai parhaimmassa tapauksessa paranemisesta. Aivan kuten hoitoalan etiikassa tulee ollakin - tuskan lieventäminen ja elämän ihmisarvoinen ylläpitäminen - kaikin mahdollisin inhimillisin keinoin. Hoitoalan työpaikat eivät voi olla esimerkiksi sukupuolten välisten erojen tasoittajana – vaan alalle täytyy saada ammattitaitoista ja pätevää henkilökuntaa ja etenkin esimiestasolle muutakin kuin kahvinlitkintää ja korvapuustien syönnistä kiinnostunutta porukkaa. Jos, tämä menee kärjistyksen puolelle – hyvä – pelkään, että totuus voisi olla vieläkin ihmeellisempi. Esimerkki poliisin kulurakenteesta. ( Tämä kulurakenne on samankaltainen Poliississa, YLE:ssä, Helsingin kaupungin kirjastoissa sekä varuskunnissa - siis valtio - ja kuntasektorilla ) Poliisin toiseksi suurin menoerä on kiinteistöjen markkinavuokra. Poliisi elää henkilöstöpulassa, koska sen toiseksi suurin menoerä on vuokrat valtiolle. "Kun aikoinaan ideoin Raid – sarjaan parodiaksi tarkoitetun sivujuonteen poliisin yhtiöittämisestä, en aavistanut sen toteutuvan parissa vuodessa: nyt poliisi on alkanut laskuttaa suojelupalveluksistaan. Johdonmukainen askel yhtiöittämisessä olisi, että suojelupalvelut avoimesti kilpailutettaisiin ja muut niitä tarjoavat yleishyödylliset yritykset, kuten Venäjän mafia, asetettaisiin samalle lähtöviivalle Poliisi oyj:n kanssa, jotta valtion laitos ei saisi väkivaltamonopolia markkinoilla." ( Juha Siltala. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. 2004 s. 296 ) please - ei esimerkkejä yksityisestä terveydenhuollosta ennen kuin se vastaa aidosti kaikista terveyden – ja sairaanhoitoon liittyvistä kuluista. Kermankuorinta päältä on ihan toinen juttu. Missä luuraa työn mieli - siellä luuraa paljon muutakin . . . lopuksi: kuinka on varuskunnat ja kirjastot ?

Kuolema ilmoittautuu palvelukseen 27.9.2012 13:17 Juular Keskinen Kuolema ilmoittautuu palvelukseen Kun eksponentiaalisen kasvun käyrä sojottaa suoraan ylös taivaalle – vanhenevat uutiset hetkellä jolloin ne julkaistaan – muoti on out tullessaan kauppoihin. Aika lähestyy nollaa – kohti iäisyysulottuvuutta. Iäisyysulottuvuudessa elämä on out siinä mielessä kuin me sen tunnemme. Kuolema on in. Oletko koskaan katsellut maailmaa ehkäpä merenrannassa – sinun maailmaasi. Oletko määrittänyt maailmasi, oletko tuntenut olevasi näkemäsi ja kokemasi herra. Kenties olet myös kääntänyt katseen ja nähnyt itsesi mitättömänä täplänä kosmisen lätäkön reunalla. Oletko melkein joutunut paniikkiin kaikessa mitättömyydessäsi ja kenties olet tuntenut tuskan kärventävän rintaasi. Kaikessa olemisessasi olet ehkä tuntenut olevasi toivottoman yksin. Tämä tunne ja tuska on jokaisella ihmisellä – se on kosketus heikkouden ja vahvuuden repivään ristiriitaan – elämän häpeään. Pelotta eläminen merkitsee ystävystymistä kuoleman kanssa. Jo kuoleman ajatteleminen palauttaa meidät vastuuseen ja nykyhetkeen. Mitä vastuullisempi ja mitä enemmän tässä ja nyt – sitä useimmin ajattelet kuolemaa. Olemme syntyneet elämään kuollaksemme. Kun ihminen kuolee – loppuu häneltä ajan kuluminen. Kuolema on ikuisen nykyhetken alku. Jos haluat elää pelotta elämässä – tutustu kuolemaan ja ystävysty sen kanssa, voi tietyssä määrin päästä osalliseksi iäisyysulottuvuudesta jo elämässä. Telkkarista tulee sarja ”maailmalopun odottajat”, he keräävät varastoja itselleen, jotta voisivat lopun tullessa – kaikessa rauhassa syödä ja nauttia elämästä. Melkein yhtä hullua jollei hullumpaa kuin ihmiset, jotka ”koettavat nukkua tehokkaasti.” Näillä, kuten monilla muillakaan ei ole käsitystä hetken sanomasta. Tähän sopii: ”Sinä mieletön,” jumala sanoo, ”tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta, kuka sitten saa sen minkä sinä olet koonnut?” ( Luuk. 12:16-21). Alkuvuodesta yritin kahdesti riistää hengen itseltäni. Hetkeni ei ollut vielä tullut. 10.5.2012 tulin uskoon, se tuntui hyvältä – silloin en vielä tiennyt, että se ei ole ruusuilla tanssimista. Rukoilin ahkerasti ja yhtä ahkerasti tunsin, että Jumala etääntyy minusta. Nyt en enää risti käsiäni – ”kuolema” paljasti minulle tilaisuuden rakkauteen. Aika ennen ja tulevaisuudessa sumensi näkymäni – en tajunnut hetken sanomaa. En kuulut Jumalan ääntä – en osannut kuunnella, koska en tuntenut kuolemaa, enkä voinut elää tässä ja nyt … olin kuuro. Joistakin ihmisistä kuolema tuntuu pahalta ja siitä puhuminenkin on vaikeaa, heille voi todeta, että kuolema riisuu naamion myös pahan viehätykseltä. Vain rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Tässä ei ole kysymys uskon asiasta, uskot tai et – joudut kohtaamaan kuoleman. Toivon, että teksti nitoo otsakkeen yhteen. Nyt en enää risti käsiäni vaan elän rukouksessa ja tanssin vaikka ruusupuskissa.

Ikuinen ja alati kiihtyvä kasvu – ei mitään pelättävää 17.9.2012 14:29 Juular Keskinen Ikuinen ja alati kiihtyvä kasvu – ei mitään pelättävää Pari bakteeria asettuu pulloon taloksi. Ilmasto on sopiva noin kolmekymmentäasteinen – suorastaan ihanteellinen. Pullo on puun alla varjossa ja lämpötila vakaa, bakteerit ryhtyvät hommiin ja taas pieniä bakteereja. Pullon pohjalle on jäänyt hieman tahmeaa juomaa maybe olutta, story continues ... After a minute... … pullossa on neljä bakteeria. Viiden minuutin kuluttua kuusikymmentäneljä. Orgiat jatkuvat, osa menehtyy kesken ilonpidon... raju bilettäminen vaatii veronsa, silti populaatio on elinvoimainen ja lisääntyy vauhdilla. Jonkun ajan – kuukauden kuluttua pohja on jo peitossa. Kun noin 1/8 osa pullosta on täynnä – matemaatikot varoittavat, että pullo kärsii hallitsemattomasta väestönkasvusta. Puhe kaikuu kuuroille korville. Pari minuuttia myöhemmin, kun pullo on puolillaan, alkaa huoli kasvaa. Mielenosoituksia järjestetään, auktoriteeteilta toivotaan tekoja. Poliitikkojen mielestä hätää ei ole, koska tilaa on vielä runsaasti. Epämääräinen pankkitukioletus. Oletetaan, että pankkituki vaatii yhden euron päivässä. Kaksi euroa kahdessa päivässä, kolmessa neljä – hyvin menee. Lopullinen hinta on 18 466 744 073 709 551 615 €. Kuudessakymmenessä neljässä päivässä. ( Mukailtu ja Lainattu vanhasta Shakin alkuperää koskevasta tarinasta.) Syöpä ja talouskasvu Ainoa luonnossa tavattu elämänmuoto, joka taloustieteellisen älykkyyden ihanteen tavoin pyrkii ikuiseen ja loputtomaan kasvuun vailla minkäänlaista kunnioitusta elämää ylläpitäviä tasapainon ja harmonian lakeja kohtaan, on syöpä. Lainaus blogista: http://resurssipohjainentalous.blogspot.fi/2011/11/19-syopakasvaimen-alykkyys.html http://www.youtube.com/watch?v=Sqwd_u6HkMo